by Make_L » 05 January 2014 20:07:53
Ainoa (Suomessa) ilokaasua teollisuuspulloissa myyvä firma on Woikoski (AGA lopetti pari vuotta sitten).
Ostamaan mennessäni olin varannut kirjallista materiaalia ja se oli totisesti tarpeen: Vaikka ilokaasua käytetäänkin sairaaloissa ja teollisuudessa, sen muut käyttötarkoitukset ovat olleet ns. vaihtelevia. Myyjällä on tietty vastuu, vaikka ilokaasu ei olekaan räjähde. On kyettävä luotettavasti selvittämään käyttötarkoitus. Minulla on osakeyhtiö, jonka nimiin sopimus tehtiin (ainakin minulle ilmoitettiin, että yksityishenkilönä ei onnistuisi) ja käyttötarkoitus oli rakettimoottorien tutkiminen, kuten SATS:n puitteissa sitten tapahtuikin.
Tarvitset siis oy:n ja riittävän selvityksen rakettialan käytöstä. Ilokaasu toimitetaan tavanomaisissa teollisuuspulloissa, mutta nousuputkella varustetuissa.
Paineistettuna se pysyy nesteenä. Huoneenlämmössä höyrynpaine on noin 50 bar. Paine putoaa pakkasessa nopeasti.
Jos ilokaasuun päädyt ja saat solmittua suhteet Woikoskeen niin esittelen mielelläni laukaisujärjestelmän käytännön toteutusta.
Mitä Kermaa.fi:n 8 g pulloihin tulee, on niidenkin (tai vastaavien) ympärille rakennettu mikromoottoreita jotka kai ovat jossakin D-moottorin seudussa. Emme ole vielä ehtineet testata sellaista. Netistä lisätietoa hybridimikromoottoreista.
Vetyperoksidi on monopropellanttina yksinkertaisempi kuin nestehappi yhdistelmineen; H2O2 kun ei tarvitse kryotekniikkaa. Tietääkseni lähin toimittaja on Göteborgissa (siis rakettikäyttöön sopivan väkevänä). Sen kuljetus on mielenkiintoinen juttu; en ole tarkemmin selvitellyt, mutta aito hazmat-kuljetus on kyseessä. Paljon vaarattomampienkin aineiden tuonti Ruotsista vaatii paperisotaa (ja kruunuja lupamaksuihin).
Vielä tuohon Pölösen lentäneeseen nesterakettiin palatakseni: Käyttämänsä hypergolinen seos taisi olla väkevöityä typpihappoa ja furfuryylialkoholia. Vaikka hypergolisia seoksia onkin paljon, ne eivät kaikki käyttäydy moottorissa samalla tavalla. Pölönen on takavuosina kirjoittanut Avaruusluotaimeen selostuksen raketistaan ja mm. ilmeni alkuvaiheen ongelmia. Sutton: Rocket Propulsion Elements on laaja ja paikoin raskaskin luettava. Kiinteällä polttoaineella toimivat moottorit ovat syrjäyttäneet harrastajapiireissä monta mielenkiintoista vaihtoehtoa.
Kaikissa nestemoottoreissa on tärkeää, että hapetinta ja polttoainetta tulee oikeassa suhteessa. Tämä vaatii laitteistolta paljon ja ensimmäiset moottorit joutuu ajamaan testipenkissä. Suuttimen jäähdytys on oleellinen. O2/keroseenimoottorin liekki sulattaa terästäkin, jos se saa vaikuttaa kyllin kauan. Vain lyhyen aikaa toimiva moottori ei ehdi tätä tehdä. Jos aiot jatkaa niin V2:n kehittelyhistoria on varmasti hyödyllinen. Tuhansien modifikaatioiden jälkeen saatiin toimiva laite ja (aseen ohella) ensimmäinen avaruusraketti (= nousukorkeus yli 100 km -mittapuulla).
Opetuslaitoksissa on demottu "penkkimallisilla" rakettimoottoreilla, joissa poltetaan happea ja nestekaasua. Näistä minulla ei ole tarkempaa tietoa saati kokemusta. Joitain rakenneosia kai voisi sellaisellakin järjestelyllä testata???
Kaupallinen hybridimoottori, jollaisia SATS:n porukoissakin on käytetty, on varmin ja yksinkertaisin ratkaisu.
Mutta menestystä ja kärsivällisyyttä!
Ainoa (Suomessa) ilokaasua teollisuuspulloissa myyvä firma on Woikoski (AGA lopetti pari vuotta sitten).
Ostamaan mennessäni olin varannut kirjallista materiaalia ja se oli totisesti tarpeen: Vaikka ilokaasua käytetäänkin sairaaloissa ja teollisuudessa, sen muut käyttötarkoitukset ovat olleet ns. vaihtelevia. Myyjällä on tietty vastuu, vaikka ilokaasu ei olekaan räjähde. On kyettävä luotettavasti selvittämään käyttötarkoitus. Minulla on osakeyhtiö, jonka nimiin sopimus tehtiin (ainakin minulle ilmoitettiin, että yksityishenkilönä ei onnistuisi) ja käyttötarkoitus oli rakettimoottorien tutkiminen, kuten SATS:n puitteissa sitten tapahtuikin.
Tarvitset siis oy:n ja riittävän selvityksen rakettialan käytöstä. Ilokaasu toimitetaan tavanomaisissa teollisuuspulloissa, mutta nousuputkella varustetuissa.
Paineistettuna se pysyy nesteenä. Huoneenlämmössä höyrynpaine on noin 50 bar. Paine putoaa pakkasessa nopeasti.
Jos ilokaasuun päädyt ja saat solmittua suhteet Woikoskeen niin esittelen mielelläni laukaisujärjestelmän käytännön toteutusta.
Mitä Kermaa.fi:n 8 g pulloihin tulee, on niidenkin (tai vastaavien) ympärille rakennettu mikromoottoreita jotka kai ovat jossakin D-moottorin seudussa. Emme ole vielä ehtineet testata sellaista. Netistä lisätietoa hybridimikromoottoreista.
Vetyperoksidi on monopropellanttina yksinkertaisempi kuin nestehappi yhdistelmineen; H2O2 kun ei tarvitse kryotekniikkaa. Tietääkseni lähin toimittaja on Göteborgissa (siis rakettikäyttöön sopivan väkevänä). Sen kuljetus on mielenkiintoinen juttu; en ole tarkemmin selvitellyt, mutta aito hazmat-kuljetus on kyseessä. Paljon vaarattomampienkin aineiden tuonti Ruotsista vaatii paperisotaa (ja kruunuja lupamaksuihin).
Vielä tuohon Pölösen lentäneeseen nesterakettiin palatakseni: Käyttämänsä hypergolinen seos taisi olla väkevöityä typpihappoa ja furfuryylialkoholia. Vaikka hypergolisia seoksia onkin paljon, ne eivät kaikki käyttäydy moottorissa samalla tavalla. Pölönen on takavuosina kirjoittanut Avaruusluotaimeen selostuksen raketistaan ja mm. ilmeni alkuvaiheen ongelmia. Sutton: Rocket Propulsion Elements on laaja ja paikoin raskaskin luettava. Kiinteällä polttoaineella toimivat moottorit ovat syrjäyttäneet harrastajapiireissä monta mielenkiintoista vaihtoehtoa.
Kaikissa nestemoottoreissa on tärkeää, että hapetinta ja polttoainetta tulee oikeassa suhteessa. Tämä vaatii laitteistolta paljon ja ensimmäiset moottorit joutuu ajamaan testipenkissä. Suuttimen jäähdytys on oleellinen. O2/keroseenimoottorin liekki sulattaa terästäkin, jos se saa vaikuttaa kyllin kauan. Vain lyhyen aikaa toimiva moottori ei ehdi tätä tehdä. Jos aiot jatkaa niin V2:n kehittelyhistoria on varmasti hyödyllinen. Tuhansien modifikaatioiden jälkeen saatiin toimiva laite ja (aseen ohella) ensimmäinen avaruusraketti (= nousukorkeus yli 100 km -mittapuulla).
Opetuslaitoksissa on demottu "penkkimallisilla" rakettimoottoreilla, joissa poltetaan happea ja nestekaasua. Näistä minulla ei ole tarkempaa tietoa saati kokemusta. Joitain rakenneosia kai voisi sellaisellakin järjestelyllä testata???
Kaupallinen hybridimoottori, jollaisia SATS:n porukoissakin on käytetty, on varmin ja yksinkertaisin ratkaisu.
Mutta menestystä ja kärsivällisyyttä!